Tasta paivasta ei ole mitaan pahaa sanottavaa.

Kaikki on mennyt omalla painollaan ja lapset ovat aurinkoja ja peikkoja ja rakastettavia ja en ole kuin hymyillyt ja hymyillyt. Kaikkia pienia juttuja jotka saa nauramaan.

Aamun joogatunti oli ihana. Harjoiteltiin aurinkotervehdysta ja erilaisia jannia juttuja. Hengitysharjoitukset tuntuvat oudoilta mutta oi oi, pystyin nostamaan koko kroppani kasien avulla! Lootusasentoon ja kadet lanteiden kohdalla, kammenet maahan. Sisaanhengitys ja nosto.Pidata hengitysta ja pysy asennossa niin kauan kuin pystyt.uloshengitys ja alas. Ja toisto, toisto. Meditaatio harjoituksissa minua alkaa aina naurattamaan. Taytyy yrittaa vahan petrata. Opettaja antoi minulle muistitikullisen luettavaa. Kirjoja hindu jumalista, joogasta, meditaatiosta, kuoleman jalkeisesta elamasta, sanskritin kielisia rukouksia, unien tulkintaa...

Uncle perehdytti minua intialiseen musiikkiin ja kiikutti huoneeseeni vinon pinon levyja. Bollywood musiikkia, mantroja,viulu- ja huilu soitantaa ja kaikkea silta valilta. Tulee vahan vaihtelua Dylanin, Ultra Bran ja Joan baezin kuuntelemiseen. Suihkuun kanssani yritti tulla myos siskot, oisivat pesseet mut. Rekha oli kuulemma kaskenyt. Ja kai niitakin kiinnosti nahda outohassulelu suihkussa, tai jotain. Kieltysyin kauniisti mutta sehan ei taalla toimi. lopulta sain ksikoa ovean kiinni ja ne jai viela koputtelemaan ja huutelemaan ovelle. Mona-liisaa, mona-liisaa! Se on kokinantama lempinimi mulle.

Liikuntatunti oli...Hitto, taytyy keksia jotain muita adjektiiveja kuin ihana ihanaa ihania. Viisaan antamienn ohjeiden innoittaman harjoiteltiin ensiksi erilaisien rytmeja taputtamalla kasia ja tomistamalla jalkoja. Lapsilla oli hauskaa ja minullakin heita seuratessa. Vaikka ei suurin osa ihan oppinut vielakaan. Mutta huomenna sama rytmi uudestaan! Venyttelya, hiirenhantaa ja kobraa (perinteinen hyppynatulla hyppiminen ei onnistu millaan), polttopalloa ( tuolileikin jalkeen seuraavaksi suosituin) ja riehumista.

Ekalla kasityotunnilla maalattiin pienet styroksinpalat ja liimattiin niihin karkkipaperi-perhoset.

Karkkipaperi-perhoset:

1. Syo karkki.

2. sailyta paperi ja taita se perhoseksi.

3. tuntosarvet voi tehda vaikka metallilangasta.

4. lopuksi syo viela toinen karkki. ja kolmas. Neljas. Joko ne loppui? Please miss, one more!

Tanaan opettaja tuli avukseni sen verran etta jaettiin pikkuisten ryhma kahtia. Ensiksi askartelin vahan isompien ja ymmartaviempien, sen jalkeen pikkuisten ja vahan enenmman omassa maailmassa olevien kanssa. Yhden varin maalaaminen naytti olevan hauskinta mita ollaan 1,5 viikon aikana tehty. Joten. Huomenna maalataan aamuaurinko (keltaista paperille ja tippa oranssia) ja ylihuomenna iltayo (sinista ja tippa keltaista).

Isojen kanssa pelattiin memoa ja taiteltiin origameja. Origamit on ihan super koukuttavia. tinnin jalkeen taittelin kaikki ohjevihkosen mallit lapi. Yllatyin miten hienosti oppilaat osasi seurata paperin taittumista ja miten tarkasti taitella. Eivat kaikki mutta kuitenkin.

Tunnin keskeytti tanssiopettajan yllattava  vierailu. Se mies menee ja tulee miten tykkaa talossa. kaikki masentuneet ja surulliset piaisi lennattaa seuraamaan Manashantin tanssituntia. Lapset tansivat tosi hyvin. Ja mika elaytyminen. En ole kenenkaan nahnyt panutuvan mihinkaan niin tosissaan ja olevan samalla niin mielttoman aurinko, iloinen ja onnellinen. Ja nauru, miten ne lapset nauraa ja hymyilee! Tanssiopettaja yritti saada mutkin tanssimaan: Musiikkivideoon!!! Kieltaydyin kohteliaasti mutta se vain jatkoi sinnikkaasti. Ei kuulemma haitaa etta en osaa tanssia. Valkoien iho visiin riittaa. Nauratti.

Illalla leikin Chinkin kanssa lentokonetta ja muita huvipuistonlaitteita,  paasin itse huvipuistolaitteen kyytiin kun kavin kokkipojan kanssa skootteriajelulla ja opin ettei kortilla edes kannata yrittaa maksaa. Yritin nimittaibn ostaa isosta lelukaupasta paperia ja vesivareja. kateista minulla ei ollut kuin 50 rupiaa joten paatin maksaa kortilla. Ensimmainen myyja tuijotti korttia ja kiikutti sen toiselle myyjalle. Tama myyja kysyi neuvoa kolmannelta, nyokkasi, pyorittel korttia viela vahna aikaa kasissaan ja vinkkasi mut seuraamaan perassaan. Kadun yli, portaat alas kellarikerroksessa olevaan ruokakauppaan. Kannadan kieleisia lauseita ja kortti kadesta kateen. Myyjalta myyjalle ja lopulta kortinlukijaan. Ei toimi, sori. Ahhah haaa, taa on niin Intiaa. Huomenna taytyy loytaa automaatti.

Skootterin kyydissa on ihan matkustaa. Viileaa ja vatsan pohjasta nipistavaa. kypara vosi olla kiva tassa liikenteessa mutta koko talossa ei sellaista ole. Parilla ihmisella olen nahnyt: Moottoripyoran takaritilalla ja kuskit tyytyvaisena sataa ja tuhatta moottoritiella. Jos jotkut oudokit pitavatkin kyparaa passa ajaessaan, niin ainakaan sen remmi ei ole kinni.

Nyt istun taas nettikahvilassa. Juttelin ystavan kanssa cahtissa ja sain outoja katseita repeillessani aaneen nauramaan. Saa nahda saanko taas kotiintulomatkalle kavereita. Pari kertaa on joukko pikkupoikia lahtenyt seuraamaan. Ei ne mitaan ole tehnyt. Kotiovella uskaltautuneet vaan kysymaan : Should I accompany you? Could we, please??

Huomenna taas aamulla jooga, paiva pikkusiten kanssa ja illalla suomiystavien (hanna ja joni tulevat moikkaamaan)kanssa elokuviin katsomaan uusin bollywood-plajays. Om Shanti Shanti Shanti Shtanti-i-hi-ii.