On ilmeisesti olemassa joku virallinen laki, kirjallinen saados ,maarays, sanelma: Pimealla rannat muuttuvat vaaralliseksi, erityisesti valkoiselle naiselle. Ihmiset tuntuvat ottavan sen hyvin kirjaimellisesti. Vannon: sekuntti, sekuntti sen jalkeen kun aurinko laski, ympyroi kokaiini, lsd, ganja, magic mushroom kauppiaat minut. Kun sain heidat hatisteltya, iski ryhma afrikkalaisia miehia. Mita turhaan kiertelemaan, suoraan asiaan. Kylla he ehtivat nimeni kysya, how are yoy? You wanna have sex? You have try afrikan man before? Ei ollut edes pimeaa, vasta eka hamaran hetki. Paivakirjaa naki viela hyvin kirjoittaa.Nama ihmiset tuntuvat seuraavan tarkasti armaan auringon liikkeita. Ei taalla normaalisti lakeja turhaan tarkkaan noudateta  mutta tama on vissiin niin tarkea etta....Paivisin rannalla saa olla taysin rauhassa.

Ranta elma l;aiskottaa ja joka aamu lahden hitaammin liikkeelle. Olin jo paattanyt laittaa kaiken lahtokuntoon, nousta bussiin huomenna aamulla. Pesula ja byrokratia-posti paattivat kuitenkin toisin. Pyykit saakin vasta huomenna iltapaivalla ja posti...huoh. Kuikan siita taytyykin joka kerta tehda niin hankalaa. Ylihuomenna lahden, ellei tuuli kaanny ja muuta mieltani. Aamulla menen ranskalaispoppoon kanssa katsomaan delfiineja ja paivalla on minikurssi riippulennosta. Tandemliito! En tieda miten selvian huomisesta, niin paljon tehtavaa. Rankkaa. Postiinkin pitaisi ehtia, pyykit hakea! Mita viela. Ai niin, auttaa Sandraa, 36- vuotiasta ranskatarta, kaupan pystyttamisessa. Hippikuteiden piti saapua eilen ja tanaan joten ahkapa huomenna...Ripustetaan ne vaaterekeille, maalataan seinia, ripustetaan seinavaatteet ja tehdaan muut koristelut. Illalla juhlitaan kaupan avaamista asiaan kuuluvin menoin, tietty.

Juu, rannalla jamahdys ei ihan kuulunut suunnitelmiin. Se oli varattu Thaimaata varten. Mutta Intian reisuullani kaikki tuntuu menevan ihan toisin kuin suunnittelin joten, mikas minun taalla ollessa. Joulukuun alussa Hanna, Joni, italialaiset Ivan ja Annalisa ja mina vuokrtataan asuntovene Keralasta. 8 paiva menne viikoksi Aiti Amman ashramiin. Siita eteenpain on taas iso kysymysmerkki. Huolella olen lonely planettia selannut eika tekeminen etelassa ainakaan lopu.

Jouluksi minut kutsuttiin jeesushippien luokse. Kiertelevat viiden tahden hotelleissa laulamassa englannin kielisia joululauluja. Joka paikassa mahtavat jouluruuat. Se on yksi vaihtoehto. Tai sitten ostan pullon rommia, etsin paskaisimman torakkahotellin minka loydan ja vietan joulun ryypaten ja tuijottaen katossa hiljakseen surisevaa tuuletinta. Kuin Leo The beach leffassa ennen kuin se hullu britti hyokkasi seinan takaa ja selitti paratiisisaaresta. Ja viiltaa ranteensa sen jalkeen auki. Ei, ei! Niinkuin Ilmestyskirja nyt. Elokuvan alku, musiikki, tuuletin, hotellihuoneessa sekoilua, paita liimaantuneena ihoon. Merry christmas and a happy new year.