Oli kiukkuinen mies vastassa  kattohuoneessa aamulla klo 05.30. Pihisi ja puhisi ennen meditaatio harjoitusta, pihisi ja puhisi meditaatio harjoitusten ja asanoiden valissa ja kesken mantrojen luvunkin huokaili ja kurtisteli kulmiaan.

Torstain jooga jai nimittain valista. Ja maanantain myos. Syy ei kuitenkaan ollut minun. En enaan tarvitse heratyskelloakaan kun sisainen kello herattaa 04.40. Loikoilen vahan aikaa aina sangyssa ennen kuin ryhdyn haastavaan puuhaan: yritan saada Unclen ylos sangysta. Maanantaina ja torstaina sangysta ylos kiskominen jai siis pelkaksi yritykseksi. Ei pysty, ei pysty, tuuli vastaus. Hirvean julmia keinoja en viitsi vieraaseen mieheen kayttaa. Loisteputki valon laitan ensimmaisen tokkimis-heratys-yrtityksen jalkeen paalle. Kolmas yritys on jattaa huoneeni ovi auki ja laulaa. Kylma vesi voisi toimia...

Kotoa joogaan ei ole pitka matka. Vosin kavella sen ihan hyvin. Ja olisi tunnelmallistakin. Kadut ovat niin hiljaisia viela siihen aikaan. Vain kulkukoiria, kadunlakaisijoita ja joitain yksinaisia kuljeksioita.Mutta ei. Pimealla kaveleminen siihen aikaan on kuulemma liian vaarallsita valkoiselle naiselle. Ehka se onkin, en tieda. Harmitta vaan kun haluaisin tosi kovin aina joogaan menna.  silloin kun uncle nukkuu pommiin olen joogaillut omasa huoneessa. Tai yrittanyt.Tilan puute on ensimmainen rajoite enka viela kauheasti mitaan osaa. Yhtena aamuna jatin joogan valista Unclen feidattua tunnin. Kommin takaisin moskittoverkon alle ja ajtkoin unia. Sina paivana olin avasyneempi kuin minaan joogapaivina. Herattelee niin mukavasti aurinkotervehdykset sun muut sellaiset vaantelyt.

Se mies siis kiukkusi. Sauhusi siita miten joogaa tulisi harjoittaa saannollisesti ja kurinalaisesti. "My Guru always said..." On kuulemma kahdenlaist nautinota. Sellaista, joka ensiksi nayttaa ja tuntuu ihanalta. Nektaria! Alkoholi, huumeet ja muut perinteiset. Sitten on sellaisia kuin jooga ja meditaatio, jotka ekaksi sattuvat ja tuntuvat vaikealta,tyhmalta ja turhalta. Mutta lopussa kiitos seisoo.Mielsta tulee kevyt , elaman salata aukeaa,oppii tuntemaan jumalan ja omassa temppelissa eli kropassa on helppoa ja vaivatonta olla

Vahan "guruni" kuitenkin leppyi. Tunnin loputtua katsoi minua taas silmiin puhuessaan. Luvattiin Unclen kanssa parantaa tapamme. Kroppa heranneena menin vetamaan paivan tunteja. Mutta mieli oli viela vahan alamaissa. Edellisissa kirjoituksissa kertomista syista seka alkavasta ystava-perhe ikavasta johtuen.Oli sellainen punaisen kuuman chilipippurin kuuntelu fiilis. Lapset tuntuvat aina huomaavan herkasti jos minua yhtaan mikaan vaivaa. Tulivat heti pussailemaan ja paijailemaan enemman. Tottelivatkin paremmin.

Viimeisen tunnin jalkeen olin taas hyvalla tuulella. Haleja, tanssia, varikkaita villalankakeria ja hymyja. Ei lasten kanssa olon jalkeen yksinkertaisesti voi vituttaa mikaan. Liaksi: Viikonloppuvapaa! Huomenna joogan jalkeen lahden Banglaloreen tapaamaan koulusta pois potkittuja vapaaehtoisia. Paasen kunnolla juttelemaan niille ja ne saa kertoa mita oikeasti tapahtui. Minkalaisia ongelmia niilla oli. Pitavat myos luennot joka lapsesta. Millaisia harjoituksia kunkin kansa kannattaa tehda, mite ei missaan nimessa kannata yrittaa jne. Olivat koulussa kolme kuukautta joten jonkun verran oppivat siina ajassa lapsia tunemaan. Jaan ehka banglaloreen yoksi. Jos uskallan uhmata kiukkauista miesta. Ah kun tuntuu hyvalta paasta vahaksi aikaa muualle ahdistavista kuvioista

Loppujen lopuksi, ikavista kuvioista huolimatta, viisi paivaa on mennyt taas hirvella vauhdilla. Aamulla olo oli toivoton ja laskin paivia tammikuun neljanteen, jolloin projektini loppuu. Oli tunne etta en millaan jaksa kolmea kuukautta taalla. Huonosti voivia lapsia, ahdistavaa ymparistoa, epavarmuutta kaikesta. Lahes kuukausi on kuitenkin jo takana ja kaikesta huolimatta olen viihtynyt. Seuraaviksi viikoiksi olen suunnitellut kaikenlaista ja yhdeksas paiva tulee kaksi vapaaehtoista lisaa. Sitten paastaan kunnolla hommiin ja ehka ainakin pariksi kuukaudesksi yhdessa saadaan lapsille tarpeeksi virikkeita ja aktiviteeteja. Ja jos jaksan loppuun asti voi olla etta jaan pitemmaksikin aikaa. Lapset ja jooga ja askartelu. Tai sitten ainakin kaappaan pari lasta ja kuikkuisen miehen mukaani ja tungen askarteluvalineiden sekaan reppuuni. Always look at the bright side of life...

Nyt kavely kotiin, repun pakkaus huomista varten ja nukkumaan. On tunne ja toive etta huomenna ei kiukkuisen miehen tarvitse olla kiukkuinen ja mp3soiitimesta vosi kuunnella Chilipeppersin sijaaan vaikka Beatlesia tai bollywood-tunnareita.

Kauniita unia kaikille, pusuja.