Metallikehikot ymparoivat rakennusta. Ikkunoissa on vain pienet puiset kalterit mutta keskimmaiseen kerrokseen vievat raput ja kellarikerroksen pihaplantti on kalteroitu kunnon metallilla. Jokainen uloskaynti lukittu isoilla lukoilla. Jos joku vanhempi tulee tapaamaan lastansa taytyy hanen ovikelloa soitettuaan odottaa pitka tovi. Jonkun taytyy  ensiksi hakea avaimet opettajalta, jonka jalkeen avata ensimmainen, toinen, kolmas, neljas lukko. Ja viela poistaa pieni oven alareunassa oleva salpa.

Kun oppilaiden vanhemmat sitten nakevat  lapsensa ,on tapaamista seuraamassa aina iso paha susi. Tapaamisaika on lyhyt ja yksityisyytta ei ole. Usein vanhemmat tuovat lapselleen jotain herkkuja, ehka uusia vaatteita, koruja tai leluja. Useimpien  lasten herkut katoavat kuitenkin isompien suihin ja jos koruja ei loydy on syyta katsoa ison pahan laatikkoon tai caretakereiden kaappiin. Mitaan omaa ei ilmeisesti saa olla. Paivaohjelman loputtua tarjolla ei ole muita virikkeita kuin lattialla loikoilua ja televison katsomista.  Ruokaa tarjoillaan kolme kertaa paivassa, lahinna riisia. Lapsilla on aina nalka, ruokailujen valissa saattaa olla yhdeksankin tuntia. kyse on kuitenkin kasvavista lapsista. Ex-vapaaehtoiset lahettivat lapsille tuliaisina karkkia ja nyt lapset kysyvat koko ajan lisaa. Eilen illalla kun ruokaa ei vain kuulunut, kysysivat jos voisin kayda ostamassa jotain hedelmia.

Koulussa asuvilta oppilaita loydettiin eilen hirveat otokkapesakkeet hiuksista. Kaikilta leikattiin hiukset veks, pojilta ja tytoilta.Nyt lapset nayttavat ulkoisestikin silta mita ovat: vankileirilaisilta. Minunkin paanahka kutiaa ja kihelmoi. Voi olla etta taytyy kayda uhraamassa hiukseni jossain temppelissa. Yritin eilen illalla kysya uudestaan lasten viemisesta ulos. Kun tulin kouluun minulle sanottiin etta kaikki lapset paasevat vahintaan kerran viikossa ulos. Piknikille, retkelle puistoon, elaintarhaan, pelikentalle. Nyt olen ollut pian kuukauden talossa ja vain pari vanhempaa oppilasta on paassyt ulos. Ex-vapaaehtoisten kolmen ja puolen kuukauden aikana lapset paasivat kerran ulos talosta. Kaikki nama asiat ja muut, mista olen kirjoituksissa paasannut ,tuntuvat viela miljoona kertaa hirveimmilta kun tietaa etta talla paikalla olisi varaa vaikka mihin. Rahastaa nimittain koululla ei ole puute.

Jotta saa lapsensa vankilaan, on maksettava yli 20 000 rupian aloitus summa. Kyse on intialaisittain isoista rahoista. Kerran summan maksettuaan rahaa ei sa takaisin. Ei vaikka huomaisi etta koulu on valehdellut kaikista hoitomuodoista ja on oiekasti ihan paska laitos. Aloitussumma ei kuitenkaan riita, vaan lapsen kunnosta riippuen taytyy maksaa vahintaan 1000rupiaa kuukaudessa. Mita huonommassa kunnossa lapsi on, sita enemman taytyy maksaa. Hunokuntoisemmathan tarvitsevat enemman terapiaa, esimerkiski uintiterapiaa mita koulu lupaa venhemmille. Ainut veteen liittyva asia mita olen nahnyt on kun lasten paalle heitetaan kylmaa vetta aamusuihkun aikana. Ehka se sitten on tarpeeksi lahella uimista...

Uintiterapian lisaksi on monia kuita uraauurtavia terapiamuotoja tarjolla. Lapsista huolehtii yli kymmenen koulutettua spesialistia. Mika kaytannossa tallahetkella tarkoittaa yhta opettajaa (joka on opiskellut it-teknologiaa mutta ei saanut koulutstaan vastaavaa tyota...), yhta juuri lukion lopettanutta vapaaehtoista ja kahta alaikaista caretaker-tyttoa, joiden oli pakko lopettaa koulu rahanpuutteen vuoksi.Niin, onhan talossa myos koulun johtajatar. Mutta hanta nakyy vain aamuisin sen pienen hetken ajan tyopoytansa takana kun lapsia tuodaan kouluun ja toisen hetken iltapaivalla kun lapset haetaan koulusta. Muuten rouva loikoilee alakerran sohvalla. Katsoo televisiota ja syo.

Paiva sen jalkeen kun minua edeltavat vapaaehtoiset olivat saapuneet kouluun, oli mysoren ilmoituksia sivulla isokuva heista kattelemassa koulun johtajatarta. Kuvan alla luki:" Itavalatlaiset erityisterpaeutit liittyivat koulumme tyontekijoiden joukkoon syventaakseen osaamistaan alalla. Koulun henkilokunta toivottaa heidat lampimasti tervetulleiksi!" Toinen erityisterapauteista on insinoori ja toinen leikkaussalin sairaanhoitaja. Se siita erityisosaamisesta. Kun vapaaehtoiset ihmettelivat miksi heita kuvassa kutsutaan terapeuteiksi, eivathan  he todellakaan sellaisia ole, tuli vastus etta se on sellainen intialainen tapa. Kutsua vapaaehtosia terapeuteiksi... Koska nama erityisen patevat terapeutit tulivat tekemaan koululle ilmaista tyota, nousivat koulun kuukausimaksut ja pari lasta joutui nousseiden maksujen takia lopettamaan koulun. Vanhemmille Johtajatar tietysti kertoi erityisterpaeuttien olevan niin aklliita etta maksua oli pakko nostaa.

Lasten vanhemmat eivat ole upporikkaita. Suurin osa on keskiluokkaa mutta joukossa on ihan tavallisia tyontekijoitakin. Yhdenkin entisen oppilaan isa on riksakuski. Otti pankista ison lainan sadakseen ainoalla lapselleen koulutuksen ja hyvan elaman. Nyt poika ei enaan kay koulussa koska vanhemmat nakivat koulun valheiden lapi ja huomasivat etta poika meni koulussa vaan huonompaan suuntaan. Rahojaan he  eivat kuitenkaan enaan takaisin saa. Yhden paivaoppilaan aiti sanoi tietaneensa  koulun systeemista jo jonkin aikaa mutta aloitussumma oli niin iso etta hanella ei ole varaa ottaa lastansa enaan pois. Lapsella on enaan alle vuosi koulua jaljella (5takana..). Jos han nyt ottaisi lapsen pois ja siirtaisi jonnekkin toisen paikkaan, myohastyisi lapsen koulun lopetus ja vanhemmilla ei ole enaan varaa maksaa yhtaan lisa opiskeluvuotta.

Kun laskee jokaisen oppilaan maksamat aloitussummat yhteen + kuukausimaksut + erityismaksut erityisterapeuteista (en tieda nousivatko maksut minun takia...) + kaikista pienista menoista kerattavat summat tulee loppusummasta huikea. Koulun johtajatar on rikas nainen. Perheen isakin viela kay jossain isossa jenkkifiramassa toissa. Miksi miksi niiden taytyy kohdella lapsia niin hunosti ja toimia talla tavalla kun kaikki resurssit olisi tehda tasta koulusta paras paikka ikina???

lisaa varryyksia seuraavassa jaksossa.