Mika on lempihedelmäsi? Minkä merkkisiä autoja Suomessa on? Mika on suosituin automerkki? Lempiruokasi? Kasvaako Suomessa ananaksia? Eikö Suomessa tosiaan ole tiikereitä muuta kuin eläintarhassa? Entä elefantteja? Mika on Suomen kansalliseläin? Milloin Suomessa on monsuunikausi?

Rankkasade piiskaa tuulilasia ja minun housfather ampuu kysymyksiä kauheaan tahtiin. Mitä bensa maksaa Suomessa, entä banaanit? kysymyksien välissä father esittelee kaupunkia ja tööttäilee tasaiseen tahtiin vastaantuleville autoille. Yliopisto, järvi, palatsi, Anumanin temppeli, Mysoren kuuluisin Sari-liike, ostoskeskuksia ja jalokiviliikkeitä. ihmettelen kaupungin vaurautta, hyviä teitä ja kalliita autoja. Mutta kaupungissa on kuulemma toinenkin puoli. ”Oikea Intia.” Slummeja, köyhiä ihmisiä, huonoja teitä, pieniä kioskeja ja kuoppaisia teitä.  Mysoren vanhassa osassa asuu kaikki varakkaammat ihmiset ja opiskelijat, uudemmassa osassa asuu köyhät. Mun koti on siina keskivaiheilla.

 

Saavuin Mysoreen seitsemän aikoihin aamulla. Matka nukkumabussissa oli mielenkiintoinen. Vessataukoja ei käytännössä ollut ainuttakaan ja kapealla petillä oli hankala pysyä tiukoissa kurveissa. Sain nukuttua kuitenkin pari tuntia ja loput ajasta kävin mp3soittimen tarjontaa läpi. Kuuntelin pitkästä aikaa Pelle Miljoonaa ja muistin mistä ensimmäiset reissaamishaaveet lähti. Pellen kirjoista!  Joskus 5-6 luokalla luin kaikki pellen ilmestyneet kirjat. Missä rastamies nukkuu, Buddha-blues… Halusin matkustamaan! halusin nukkua mustalaisvankkurissa kuten rastamies ja perustaa pienen maatilan ties minne.  Moottorie tiestä tuli kuuma ja teki mieli lähteä kiitämään.

lähdetään kiitämään sanoja. Bussin ikkunoista näkyi jo tutuksi tullutta kaupunkikuvaa: miehiä, rikshoja ja mainoskylttien valoja. Illalla ulkona ei ole muuta kuin miehiä, miehiä istumassa tai seisoskelemassa pienissä ryhmissä, nojailemassa oven pieliin .  Miesten katseet harhailevat ja huomaavat  jokaisen ohikulkijan. Ihan kuin  silmät yrittäisivät etsiä niitä katukuvasta puuttuvia naisia. Miehet pitävät  toisiaan kädestä, silittävät toistensa  selkää ja halailevat. Suomessa käytös tulkittaisiin heti homoudeksi.   Mutta toisaalta. Vaikka kyse ei olisi homoudesta, mitä muita vaihtoehtoja miehille jää? Samaa sukupuolta olevat  kun eivät saa osoitta julkisesti  mitään helliä tunteita toisiaan kohtaan. En ole nähnyt ainoankaan pariskunnan suutelevan, pussaavaan, halaavan tai edes pitävän kädestä kiinni. Edes vanhat avioparit eivät tee niin. Yhden ainoan kerran olen KUULLUT kun pariskunta suuteli .Se tapahtui yöbussissa ja pariskunta parka varmaan luuli olevansa ainoita matkustajia. Olin vetänyt petini verhot kiinni ja yritin nukkua. Mutta kun kuulin sen äänen… Vedin verhot hirveällä vauhdilla auki ja etsin kuumeisesti äänen aiheuttajia.  Haa, siinähän he olivat. Viistosti punkkani alapuolella. Luultavasti he olisivat toistaneet riettaan tekonsa ja suudelleet ehkä uudestaan , mutta hämmentyivät tuijotustani ja vetäytyivät erilleen. Tuli vähän nolo olo. Mutta herran jumala, on se nyt aika erikoista. Intialaiset suutelemassa! 

 

Naisten elämä Intiassa on yleisestikin ottaen hyvin erilaista verrattuna länsimaalaisen naisen elämään. Kundapurassa naiset käyttivät joko saria tai housuja ja pitkää, löysää paitaa ja huivia. Musliminaiset oli kokonaan mustalla hunnutettuja. Yhdeksän jälkeen naisia ei enää näkynyt kaduilla. Kovaa nauravaa naista pidetään kuulemma huorana ja naimisiin mentyä nainen on miehen perheen palvelija. 99 % intialaisista naisista ei polta tupakkaa. Kun ranskalainen Annabella ja italialainen Annalisa polttivat Kundapurassa kadulla kävellessään tupakkaa, pysähtyivät ihmiset tuijottelemaan ja osoittelemaan heitä.

  Koska naisten elämä (ainakin pienemmissä paikoissa) on hyvin rajoitettua, tuntuu bollywood elokuvien antama naiskuva hyvin erikoiselta. Orientaatioviikon ohjelmaan kuului bollyoodelokuva.  Näkemäni  Elokuvan sankaritar vaihtoi asua koko ajan, aina vain pienempään ja pienempään. Kamerat zuumasivat vuorotellen takamusta, tissejä, takamusta, tissejä, väillä raollaan olevia punattuja huulia ja taas tissejä. Nainen oli vamppien vamppi. Miehet  elokuvateatterissa kiemurtelivat tuoleissaan ja tirskuivat. Elokuvan eroottiset kohtaukset eivät olleet mitään verrattuna mtv:n musiikkivideoihin, mutta tuntuivat suoranaiselta pornolta kuunneltuani melkein viikon ohjeita kuinka säädyllisen intialaisen naisen ja säädyllisen vapaaehtoistyöntekijän tulisi pukeutua ja käyttäytyä. Elokuvan jälkeen ihmettelin asiaa ääneen, mutta intialaisten mielestä asiassa ei ole mitään outoa. Elokuva ja todellinen elämä ovat kuulemma ihan eri asia.

Talo, jossa asun Mysoressa, on samaa aikaa koulu, asuntola ja kouluntyöntekijöiden koti. Päivisin koulussa on yhteensä 55 lasta. 22 lasta asuu koulussa vuoden ympäri. Heidän vanhempansa eivät pysty tai halua huolehtia heistä. Muut lapset tulevat kouluun vain päivisin. Yöt he viettävät vanhempiensa luona. Kun ensimmäisenä päivänä paijasin lapsia ja pidin sylissä alkoi lapset kutsua äidiksi. Koulun johtajatar ja mun houstmama, doctor rekha, sanoi sen johtuvan siitä että lapset näkevät niin harvoin äitinsä ja äiti on ainut joka heitä sillä tavalla on koskenut . Jos joku paijaa heitä, he kutsuvat automaattisesti tätä henkilöä äidikseen.