Häpeällistä.

Niin vain on kirjoittaminen jäänyt. mutta nyt se taas alkaa kun alkaa uusi matkakin. Lauantai yöksi on kuulemma tänne luvattu 25 asteen pakkasia , it's time to go. Paras kuitenkin nyt hiukan selittää mitä minä edes teen täällä pakkasen keskellä.

Äiti Amman luona sain ajatuksen joka tuntui kovin hyvältä: käytänkin lentolippuni ja matkustan jouluksi kotiin. Pai tuntia ajatuksen jälken oli minulla 47 tunnin junamatkan liput käsissäni. Ohhoh. Viimeiseksi yöksi menin takaisin Varkalaan, rannalle. Ostin kaikkea tarpeellista kuten norsuavaimenperiä, leijonanaulakon ja valtavan helmillä koristellun seinävaatteen. Törmäsin irlantilaisiin tuttuihini ja vietettiin rattoisa ilta reissun tavaramerkikiksi muodostuneen minttuteen ja pelikorttien kera.Aamulla tuttu riksakuski kyyditsi minut asemalle ja matka Mumbaihin, matka kotiin, alkoi.

Ensimmäinen matkustuskerta toiseksi kalliimmassa luokassa. Kalliimmalla hinnalla sai ilmastoinnin ( joka teki vaunusta jäätävän...villapaita ja kaksihuopaa ja silti oli kylmä), lakanat junayhtiön puolesta ja enemmän tilaa. Lähes kaksivuorokautta kestävällä matkalla hytin eteen edettävät verhot toivat kaivattua rauhaa. Kerrankin ei tarvinnut herätä yöllä siihen että kymmenen vierasta silmäparia tuijottaa sinua. Verhot eteen vaan ja autuus.

Jain junahytin intialaisen ortodoksimunkin ja austraalialaisen ayervedaopiskeljian kanssa. Munkki kertoi meille työstään ja vähän Jeesuksestkin ja mumisi säännöllisinväliajoin rukouksia kuluneesta kirjastaan. Junamatka kului kuten pitkät matkat yleensäkin. Nukuin, luin, vaihdoin parisanaa matkatovereiden kanssa, roikotin jalkojani aukinaisesta ovesta ja junan pysähtyessä oioin jäseniä asemalaiturilla. Ruuan ja Chain hankinta kalliimmassa vaunussa oli hankalamapaa. Halvemmissa luokissa matkustettaessa Chai Chai Chai- huudot tulevat jatkuvalla syötöllä, mutta jostain syystä Chai- kauppiaat välttelivät meidän vaunua. Ruokaakaan ei myyty kuin junayhtiön puolesta.

Mumbai klo. 04.00. Tvaroiden raahaamista, aseman rotat vilisee jaloissa, tappelua taksikuskin kanssa oikeasta hinnasta, hostellin etsiminen. Tavarat säilytykseen ja aamukuuden chaille hullun austraalialaisen naisen kanssa johon tutustuin hostellin edustalla. Pienestä pressuista rakennetusta katukahvilasta sai, kuten aussi oli luvannut, parhaimman makuisen chain ikinä. Juju oli jossain salaisessa ainesosassa mitä muualla ei chaihin laitettu. Kahvilasta maleksittiin satamaan- juomaan lisää chaita. 

Päivällä kävelin Mumbain kauppakaduilla ja ostin tuliaisia. Mumbai oli niin kovin erilainen verrattuna mihinkään muuhun paikkaan jossa reissullani olin ollut. Suurkaupunki, kyllä, mutta jotenkin...Länsimainen olisi väärä sana mutta jotain sinne päin. Isot, leveät kadut ja puuistutukset olivat kuin jostain eurooppalaisesta suurkaupungista. Kauppakatujen kaupat ja ravintolat. ..Intialaiset kulkivat farkuissa ja merkkivaatteissa. Mumbaissa on Intian suurin slummi, siellä tunnelma tuskin on ihan samanlainen kuin pääkaduilla.

Öinen taksimatka lentokentälle oli hullu hullu. Liikennettä, ruuhkaa, rakennustöitä, kaduilla nukkuvia ihmisiä, kerjäläisiä...Hullu maa.

Hullu ihana maa jonne menen josku kerta vielä takaisin. Varmasti.

 

Siitä uudesta matkasta. Sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä laivalla Tukholmaan ja siitä junalla Espanjaan, aloittaa Barcelonasta ja kiertää maata. Muistella kieltä, tutustua maahan ja työskennellä luomutiloilla. Olen liittynyt WWOOF- järjestöön,jonka kautta on mahdollista työskennellä luomutiloilla ruoka- ja asumispalkalla ympäri maailmaa. En tiedä yhtään miten hyvin juttu toimii, ottavatko tilat talvella vapaaehtoisia, miten tulee käymään. Mutta menen katsomaan ja ottmaan asiasta selvää.