Muurahaiseet kiipeilevat kattani pitkin, talon ainut toimiva kello tikittaa ja teemukista nousee hoyrya. Kylvyn jalkeen olo on ihanan rentoutunut ja odotan milloin lapset tulevat ja paastaan syomaan isannan valmistamia tortilloja. On perjantai ja lapsilla kaveri- kylaily ilta. Takana on taas yksi paiva maalaamista ja vanhan maalin irooittamista seka tottakai keskusteluja ydinvoimasta ja luomu -maanviljelyksesta kera talon ihanan isannan ja sanakirjan.

Saavuin tilalle vasta keskiviikkona. Sunnuntai yona katalonian alueella alkoi pyryttaa lunta ja lumen tulo jatkui viela maanantainakin. Koko barcelona oli sekaisin. ihmiset pyorivat lumessa, autot juuttuivat kinoksiin kiinni, kamerakannykat rapsyivat ja hostellin viereisen metroaseman viereen kohosi joukko lumiukkoja. Kuulemma yli 40 vuoteen ei Barcelonassa ole tullut niin paljon lunta ja viela maaliskuussa!

Maanantai aamuna pakkasin kimpsuni kampsuni itseni hostellista ja suuntasin bussiasemalle. Vaan eihan bussit kulkeneet. Liikaa lunta. "Tule huomenna uudestaan." Vale. Tuntui holmolta ettei autot kulje lumen takia. eiko ne yhtaan osaa varautua?  Saaennustajat eivat olleet  nahneet lumen tuloa: maanantaille oli luvattu aurinkoa ja lamminta.Soitin tilalle ja kertoakseni etten paase viela tulemaan mutta puhelu oli katasrofi. " Hoin puhelimeen Si, Si, Vale, Vale, Claro que si ,laskin luurin ja tajusin etten osaa puhua saati ymmartaa edes "un pocito espanjol."

Tiistaina pakkasin kamani jalleen - turhaan. Vaikka lumi oli jo Barcelonasta sulanut, oli maaseudun tiet tukossa. "Ehka huomenna." Vale, vale. Keskiviikkona onnisti. Matka Santa Coloma De queraltiin kulki kauniita vuoristoteita pitkin. Ei ihme etta busseilla oli hankaluuksia: lunta oli ainakin puolimetria.Santa Colomassa minua odotti harmaantunut, kuluneeseen villapaitaan pukeutunut hurmaava Joan, tilan isanta. Kuulunymmartaminen alkoi ja tallaiseen sanastoon ei kylla lukion lyhyt espanja valmistanut. Katalonian itsenaisyyshaaveet, ydinvoima, patojen rakennus, luomumaanviljelys. Kolmen paivan tehokuurin jalkeen pystyn melko hyvin seuraamaan puhetta mutta omassni on paljon parantamista. Olen unohtanut kaikki muut aikamuodot kuin preesensin ja sanasto on koyhaa. Tanaan soitin kotiin noyrana ja pyysin lahettamaan lukion oppikirjat postissa.

Maatilalla ei ole elaimia ,kahden koiran ja undulaatin lisaksi. paa- viljelytuotteet ovat manteli, pahkinat, sipuli ja valkosipuli, vilja. Koska lumi peittaa pellot emme ole pystyneet tyoskentelemaan ulkona. Sen sijaan paivat ovat kuluneet remonttihommissa. Joan haluaa vuokrata isansa vanhan talon. Mutta ensiksi sita pitaa "vahan vain maalata ja siivota." Melko optimistisesti sanottu. Oletteko nahneet Talo Firenzessa elokuvan? Siina oleva talo on loistavassa kunnossa verrattuna tahan. maali halkeilee, katto vuotaa, ikkunat ovat rikki ja kun Joan avasi keittion vesihanan, rajahti vessan putki. Talo on kuitenkin todella kaunis. Ihan kuin elokuvissa. Pienta kivea, kaarevat katot, neljakerrosta, kapea portaikko, terassi ja pari parveketta.

Minun tyomaani on ollut kylpyhuone. Raaputin seinilta vanhat maalikerrokset ja lisasin sinista. Viela taytyy maalata katto ja seinat kertaalleen. Seuraavaksi on vuorossa keittion katto. Sitten varmaan lumi onkin sulanut, arvelee Joan.

Viihdyn niin taalla! Pitkasta aikaa on elamassa rytmi. Aikaisin liikeelle, paivalla siesta ja aikaisin nukkumaan. Ja saa tehda jotain. Tilan perhe on ihana, vanhemmat yli- ystavallisia ja vieraanvaraisia ja kolme riehuvaa lasta kuin suoraan serranon perheesta:Melissa, Pol ja Didac. 6- vuotiaan Didacin kanssa olen ystavystynyt parhaiten. Han opetti minua pelaamaan Zingoa (bingo) ja on erittain karsivallinen takeltelevan espanjani kanssa. Ruoka on uskomattoman hyvaa. Kasvis-sallaista ja viela luomua. 

Nyt lapset tulivatkin. Ruokaa! Ja sitten nukkumaan pieneen leikkimokkiini. Se on jaatavan kylma ja haisee kellarilta, mutta kolmella vaatekerrastolla, makuupussilla, kahdella peitolla  ja suitsukkeilla parjaa. Hengitys vaan huuruaa kun kompii peittojen alle.¡ Me qusta mucho!