On niin paljon muuta tekemista kuin kokottaa koneella, muta kirjoitetaan nyt vahan paivitysta kun sita kansan joukot haluaa. Tai siis. Aiti ja Isa...

Liikkumatilaa oli n. sentti suuntaansa. Katossa laiskasti puhaltava tuuletin ei junavaunun paksua, lamminta, tunkkaista ilmaa raikastanut. Istuin ylapedilla. Vastakkaisella puolella istui  rivissa viisi resuista pikkulasta. Kanat orrella. Rakaa ja ties mita tohnaa naamassa. Etuhampaat puuttuivat melkein kaikilta. Joka kerta junan ajessa tunneliin ne huusivat ja kirkuivat ja nauroivat.

Alapuolella, lattialla ja penkeillaistuvilla, tilaa oli viela vahemman. Joka paikka on taynna matkatavaroita, riisisakkeja, ruukkuja, muovipusseja, lapsia, naisia, miehia. Valkoiseen pitkaan paitaan pukeutunut muslimimies opettaa koraanin sakeita mustalla hunnutetulle naiselle. Taas mennaan tunneliin ja lapset kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat!

Lipuntarkastajalla ei ollut mitaan mahdollisuutta liikkua vaunussa. Hyva niin silla minulla ei ollut lippua. Lahto Arambolista Hamppiin tapahtui nopeasti. Herasin puoli kuuden aikaan aamusta pilven tuoksuun ja puheensorinaan. Bambumaja-naapurit olivat lahdossa Margoaota kohden, josta juna Hamppiin lahti kello kahdeksalta. Pakkasin kamat viidessa minuutissa, pikapissa, pika hampaidenpesu. Tungin rahaa Sandran ovenkarmien valista ja jatin pienen lapun jossa pyysin maksamaan aamulla hostellin omistajille ja sori sori, ei yhteista aamiaista tanaan. Juna-asemalle saavuttiin pari minuuttia ennen junan lahtoa. Minulla ei ollut lippua joten tungin halvimpaan junavaunuun ja toivoin etta lipputarkastaja ei hirveasti suutu.

Vietettyani kahdeksan tuntia ilman vetta ja ruokaa kuumassa ja ahtaassa junavaunussa ( viidensadan setelilla ei junasta pystynyt ostamaan mitaan. No change, no change) olin lahella tuupertumista. Vesi maistui hyvalta! Join kokonaisen pullollisen ja ostin lisaa. ah. Otin riksan. Heti Hamppiin saavuttua tuli outo olo. Rauha, lempeys, shanti shanti. Hamppi on vanha rauniokaupunki, Unescon suojelukohde. mihin tahansa kaantaa katseensa, on vastassa kivikasoja ja vanhoja raunioita, toiset paremmassa, toiset huonommaassa kunnossa. Kivet ovat punaruskeita, ajan siloittelemia. Tarun mukaan Hanuman, apina-jumala, riiteli toisen jumalan kanssa. He heittelivat toisiaan kivilla ja siten valtavat kivikasat muodostuivat. Kuva-googlettakaa Hamppi. En osaa muuta sanoa. Maisemat ovat uskomattoman kauniita.

Otin hostellin joen toiselta puolelta. Pieni rotanloukko huone mutta nakyma joelle ja joen toisella puolella olevaan valtavaan temppeliin. Hostellin ravintolassa on lattialle levitetyt patjat ja kuumailmapallon nakoiset lamput. kynttiloita. Ensimmaisena iltana tutustuin ihaniin ihmisiin ja toisena myos ja kolmantena ja en halua lahtea Hampista ikina. Pari askelta ulos ja on keskella historiaa ja kauniimpia maisemia kuin missaan muualla. Tunnelma Hampissa on jotain mita en missaan ole kokenut. Taalla hiljentyy vakisin. Alkaa kulkea hitaampaa.

Vaikka henkisesti hiljentyisikin, voi vauhti silti olla hurja ja paljon tapahtuu. Vuokrattiin Cecilian kanssa skootteri ja ajeltiin ympari Hamppia. Vuoroteltiin kumpi ajaa. Kaytiin uimassa jarvessa, hypattiin korkeiltya kivilta, kivuttiin apinatemppelin 1000porrasta. Opeteltiin pelaamaan back gammon-pelia. Syotiin reppureissaajien suosikkia, momoa. Pienia taikinanyytteja jossa kasvistaytetta. Ilta tiipissa nuotion aarella. Pitkia keskusteluja nepalialaisen miehen kanssa Intian kulttuurista, Nepalilaisista haista ja hanen isansa luomutilasta. Ystavia Irlannista, Englannista, Itavallasta, Etela- Afrikasta, Syyriasta, Israelista.

Tanaan aamulla ajattelin jo lahtea samaa matkaa Cecilian kanssa Keralaan. en kuitenkaan pysty nain nopeaan lahtemaan Hampista. Niin paljon viela nakematta ja on tunne etta tassa tunnelmassa minun taytyy kellua viela vahan aikaa. Ja sita paitsi, niinuin irkku Emma sanoi, meidan on pakko illalla pelata paskahousua yhdeksikkosaannolla.