Olipa kerran ,kaukaisesa, kaukaisessa maassa, maassa jossa pippuri ja banaani kasvavat, jossa lehmat asuu autoteilla ja ihmiset ovat kauniin rukseita ja pukeutuvat saihkvyiin silkkisiin vaatteisiin, pieni koulu. Koulu oli tarkoitettu aivan erityisen, erityisen, erityisen ihanille lapsille ja sita johti erityisen ihanalta vaikuttava nainen. Nainen oli iso ja joka puolelta pehmea ja halaili lapsia  ja antoi heille rakkautta ja turvaa. Tai sellaisen kuvan suuri osa ohmisista sai.

Oikeasti tama iso ja pehmea nainen olikin erityisen erityisen kamala lapsille. Rakkautta antoi han vain kun joku tarkean tarkea ihminen oli paikalla. Vaan jos ketaan hienoa herraa tai rouvaa ei ollut, ei iso ja pehmea valittanyt lapsista ollenkaan. paivastoin. han melkein inhosi niita. Huusi ja syotti valkoisia ja keltaisia pilelreita jotta lapsista tulisi hiljaisia ja surullisia ja he vain nukkuisivat ja nukkuisivat ja nukkuisivat.

Ja joskus kun ne isot ja hienot rouvat ja herrat kavivat, toivat he mukanaan kauniita leluja ja peleja palloja ja variliituja erityisen erityisen erityisen ihanille lapsille, jotka eivat yleensa mitaan kivaa ja kaunista saaneet. Ja tama iso ja pehmea, han kaski lapsia kiittaman ja niiaamaan ja olemaan niin natteina. kiitos herra, kiitos rouva. Ja iso ja pehmea hymyili herroille ja oli maireaa ja oli imelaa. ja kun hienot lahti, lahti lelutkin. Iso ja pehmea vei ne omille lapsilleen. Lapsilleen joilta ei leluja puuttunut.  ja lapsilleen jotka olivat hekin aika ikavia, ainakin niille erityisen ihanille lapsille.

Oli tassa koulussa muutakin mataa. Iso ja pehmea sorsi lapsien lisaksi myos erityisen ihanille lapsille tarkoiteun koulun tyontekijoita. Kahta erityista ihanaa tyttoa. he eivat paasseet ulos, eivat tapaamaan perhettaan, ei kavelylle ei mihinkaan. kerran ikuisuudessa he saivat iltahappihyppelyn, silloinkin aina ison ja pehmean valvonnan alla. Ison lonkerot luikerteli kaikkien lahella olevien elamiin. Han huusi ja kaski ja sorsi ja kuorsaus piti koko talon hereilla. Han varasteli toisten kirjeita ja valehteli minka valehtelemistaan kerkesi.

Vaan taas ,kun ne herrat ja rouvat tulivat, oli iso ja pehmea yhtakkia niin ihana ja rakas ja kaikkea kaunista. usein ne herrat ja rouvat olivat jonkun erityisen lapsen vanhempia, joskus lehtimiehia, jsokus kiltteja jotka halusivat ilahduttaa lapsia. ja taas taas, kun ne lahti tuli ison lonkerot kaiken sen rakkauden ja ilon alta esiin ja ovet pysyivat lukossa ja erityisen erityisen ihanat lapset ja tytot ja muutkin sisalla ja iso jatkoi jatkoi halitsemista ja sortoa.

tarina ei ole viela loppu. mina en tieda miten se loppuu, toivoisin etta voisin jotenkin muuttaa sen kulkua. olisiko teilla lukijat ehdotuksia miten ison lonkerot  saataisiin katkaistua ja erityisen erityisen ihanille lapsille ja tytoille ja muillekkin heidan ansaitsemansa erityisen ihana elama?

kerran koulussa oli kaksi jotka yritti muutta asioita mutat heidat potkittiin pihalle, hiljennettiin vaiennettiin. ne kaksi olivat kuin mina, tarinan kirjoittaja. Hassun varisia ja kotoisin toisesta maasta kuin se, kaukainen kaukainen maa pippurine ja bananeineen missa erityinen koulu erityisille lapsille sijaitsi. he asuivat lonkeroiden kahleessa ja yrittivat auttaa mutta enaan heista ei  lonkeroiden talossa edes puhuta.

miten tarina loppuu?