Tyonnettiin raskas, puinen kalastajavene puomien avulla veteen ja hypattiin penkeille. Moottori lahti yskien kayntiin ja suunnattiin ulapalle. Kauaa ei tarvinnut odottaa delfiineja. Ne kiertelivat venetta ensiksi hyvan matkan paasta, uiden rauhakseen. Puhisivat pinnalle tullessaan.  Mina, Sandra , ranskalaiset Maria, Alisa ja John, me istuimme veneessa hiiren hiljaa. Aina valilla joku huusi oo, look! There, you see? Delfiinit tulivat lahemmas ja lahemmas venetta.  Niiden hitaissa liikkeissa oli jotain taianomaista. Tuntui kun meditoisi, katsoisi hypnoosi- hyrraa. Vene keinui hiljakseen ja Sandran tasaiseen tahtiin polttamien tupakoiden savu kutitti nenaa. Minusta tulee isona delfiini. Intiaan asti piti tulla etta keksin mita halun tehda isona. Nyt se tuntuu niin paivan selvalta. Tietysti! Delfiini! So long and thanks for all the fish.

Eilen ilalla Suunnattiin Sandran intialaisten bisneskavereiden kanssa laheiseen kylaan. Village God festival. Intialaiset ystavamme eivat olleet ikina kuulletkaan kyseisesta jumalasta vaikka hinduja ovatkin. Kylan vaelle juhla oli kuitenkin vuoden suurin tapahtuma. Kaikilla oli parhaat palla, naisilla kukkia hiuksissa ja rannerenkaita kainaloihin saakka.Kylan temppeli oli koristeltu sahkovaloilla. Turkooseilla, punaisilla, pinkeilla, kultaisilla. Kuin mikakin varissuolaismummon parveke joulukuussa. Temppelissa sisalla lapset leikkivat ilmapalloilla, naiset istuivat lattialle levitetyilla kankailla ja soivat evaita. Miehet soittivat rumpuja ja helistimia. Eri kokoisia, eri mallisia. Aani oli mahtava.

Temppelin riehakas tunnelma jatkui pienilla kujilla. Renkaan heittoa, muovitavaraa, leluja. Kraasakauppiaat ovat kiertolaisia, juhlasta toiseen he kulkevat koko perhe mukanaan. Vaimo ja lapset auttoivat myynnissa tai nukkuivat kojujen vieressa maassa. Siina melussa ja ihmispaljoudessa! Pomppulinna, hattarakoju, karuselli. Sirkustunnelmaa. Kaikki naytti samalta kuin tivolit Euroopassa joskus monta vuotta sitten. Niinkuin Tulennielija elokuvassa. Nostalgista. Ajan patinoimaa.

Riehakas tunnelma vaihtui isolle aukiolle siirryttaessa. Nyt oltiin vakavien asioiden aarella. Kyse oli rahasta. Aukiolle oli levitetty kymmenia ja taas kymmenia huopia. Huoville oli levitetty pelikortteja.Jakaja sekoitti pakkaa tasaiseen tahtiin uudestaan, jakoi uudet kortit ja kerasi voitot. Vakavakasvoiset miehet heittelivat huovalle lisaa rahaa. Aukion alkupaassa pelattiin kolikoilla. Piedemmalle mentaessa siirryttiin seteleihin. Kymmenenesta rupiasta sataan rupiaan. Pidemmalle ja pidemmalle aukiota kulkiessa  tunnelma muuttui yha vakavammaksi. Aukion peralla pelattiin isoista rahoista. Kymmenista tuhansista. Siella ringissa olevat olivat vanhoja, merkkivaatteisiin ja lierihattuihin pukeutuneita mafiosoja. Joukossa oli pari lihaksikasta gangsteria. Kukaan ei puhunut sanaakaan. Rahaa poytaan. Joku keraa voitot. Korkeita setelipinoja. Jakaja nuoleskeli sormiaan laskiessaan rahoja. Uusi kierros, joku haviaa, joku voittaa.

Minakin kokeilin onneani nopapelissa. Ja voitin! Mutusteltiin temppelissa siunattuja banaaneja ja kierreltiin karnevaalivaen joukossa. Kotiin mentaessa ilma oli kylma ja ranta oli kokonaan veden peitossa. Kommin peiton alle ja nukahdin Morriseyn lempeaan aaneen.