Kelloon 07.01. Olen valvonut koko yön ja miettinyt mitä tekisin. Suunnittelin jo pakoa vankilatyyliin, ikkunasta lakanoiden avulla tai aamuyöllä ovesta hiipien. Odotan nyt aikuismaisesti kuitenkin että Enkelin isä herää. selitän tilanteen hänelle, palautan asunnon avaimet ja annan hiukan rahaa majoituksesta ja ruuasta. Jännittää miten keskustelu tulee menenmään. He ovat olleet niin iloisia ja onnellisia kun olen täällä, jumalan ihme ja sellaista. Enkelin isä sanoi että hänen ammattinsa on kerätä ihmisiä Jumalalle. Hän piti hyvää huolta uusimmasta keräilykohteestaan mutta tämä keräilykohde ei nyt halua pysyä paikallaan.

Syitä on monia. Suurin syy on se, että en tunne oloani sataporosenttisen hyväksi täällä. Enkelin perheen ja ystävien puheet ovat kauniita mutta siältävät myös paljon vaatimuksia ja mielipiteitä, esim. homoudesta, mitä en allekirjoita. Heti saavuttuani he myös alkoivat huomauttelemaan minun vaatteista. Hippivatteet eivät ole hyväksi, voisin lainata heiltä jotain vanhoja, bisnekset kärsii jos näytän miltä näytän.

Bisnekset, siinä toinen asia mistä en pidä. Bisnekset tarkoittavat varainkeruuta lähetystyöhön. Milloin mitäkin. Olen ollut parikertaa mukana myymässä vuosikalentereija yrityksille. Yritykset sitten antavat asiakkailleen kalentereja lahjaksi ja jeesushipit saavat jokaisesta kalenterita hiukan voittoa. Minä en halua olla lähetystyöntekijä. Uskon että Intiassa on paljon hyödyllisempää hommaa. Enkä sitä paitsi pidä sitä että rahalla mennän muuttamaan ihmisten uskoa. Suurin osa enkeli jeesushippien työstä on raamatun opettamista. Se olisi projekti missä kuulemma voisin auttaa. Joka iltapäivä ja sunnuntaisin erityispitkä raamattukoulu. Kotikirkon lisäksi. Olisi ihan mielenkiintoista oppia tuntemaan raamattua, ihan noin niinkuin jo yleissivistyksen puolesta. mutta nyt ei ole sen aika.

Katulasten koulu on mahtava paikka. Työvoimaa siellä on melkeinpä liikaa niin vähälle lapsimäärälle. Uskon että voisin pitää siellä työskentelystä mutta se tarkottaisi jeesushippien luona asumista ja se ajatus tuntuu nyt enemmän ahdistavalta. Voi olla että viikon päästä tilanne olisi jo toinen. Tai sitten ahdistaisi vielä enemmän. Manashantin jälkeen tuntuu etten halua jäädä hetkeksikään jos en ole täysin tyytyväinen. En halua odottaa että asiat muuttuvat pahemmiksi ja ahdistavimmiksi.

Yksi syy on myös se että en tunne olevani nyt hirveän vahvoilla kyseenalaistamaan asioita. Omat ajatukset menevät missä menevät ja jo parissa päivässä tuntuu että enkelin isä on saaneet minusta...otteen. En osaa selitää sitä. Kun hän puhuu minä vain kuuntelen ja nyökkään ja oo aa uu. Hän on hyvä puhumaan ja huomaan myötäileväni asioita joita en oiekasti allekirjoita.  Rukoileminen isossa porukassa on myö aika pelottavan tuntuista. Ihmiset on ihan kuin transsissa. Jos mä sekoan johonkin uskontoon oikein kunnolla, haluan että se tapahtuu vähän vahvemmista lähtökohdista.

Nyt enkelin isä heräsi. Jännittää.

Keskustelu meni hvyin. Halusi rukoilla ja sen sellaista. Yritti saada mut jaamaan mutta ei painostanut kun sanoin etta haluan lahtea. olen edelleen erittain tervetullut jouluksi ja niin edelleen.

Nyt olen yhdella rannalla goalla. Aion nukkua ja lukea ja lukea ja lukea. Olla yksin ja rauhassa ja ilman mitaan sosiaalisia kanssakaymisia. A thousand splendid suns meneillaan ja sitten siirryn Oshoon ja Kerouaciin...Uinti ekaks ja sitten bambumajan eteen lukemaan Khaled Hosseinia.