Virallisten asioiden hoitaminen Intiassa on arpapelia. Joskus arvalla onnistaa ja asiat sujuu mukavasti ja ripeasti. Useimmiten kuitenkaan ei ja silloin saattaa postissa kulua kolme tuntia, junalippuja on mahdoton saada, ei pysty ei jaksa ,come tomorrow again. Nama asiat hyvaksyin jo enen maahan tuloa mutta kun yhdelle paivalle kasautuu kaikki hankaluudet...

Arpaonni riippuu ihan virkailijan mielialasta. Jos paiva on vasta aluillaan, on ollut hiljaista ja vaimo ei ole tehnyt liian mausteista ruokaa, kaikki sujuu ja junalippu on kadessa minuutissa. Bacgage to Finland, no problem! Joskus asiakkaita on liikaa, joskus turistin naama ei vaan miellyta ja joskus on ihan valttamatta pakko tayttaa 8000000 paperia ja kiikuttaa niista sitten jokainen eri virkailijalle.

Tai niinkuin tanaan, yritettiin jattaa matkatarvaroita juna-aseman tavarasailytykseen mutta edessa olikin ongelmia. Jokainen vetoketju, jokainen rinkantasku olisi tarvinnut oman lukon ja oman ketjun. Rools and reguslations. tapeltiin ja  tapeltiin, ei meilla millaan ole 20 lukkoa jokaista reppua kohden! lopulta vedottiin pomon kutsumiseen paikalle ja ihmeteltiin miten he voivat olla meille niin niin niin ilkeita. tepsi ja toimi ja laukut ovat nyt tvarasailytyksessa yksi lukko per laukku.

Sitten huijasi riksakuski ja Cecilia kaytti f-sanaa ja seuraava riksa ajoi moottoripyoraa pain. me kaikki viisi riksaan tungeutunutta rynnattiin ulos. Olin varma etta moottoripyorailija olisi vahintaan murtanut jalkansa mutta vain pari naarmua. Riksakuski tarjosi laastarit ja limonaadin ja kaikki olivat tyytyvaisia. Toivottavasti taman pahempaan liikenneonnettomuuteen ei tarvise joutua. Ihan hullua tama liikenne.

Naiden lisaksi asuntoveneily oli taytta huijausta ja palvelu kammottavaa. Maisemat kapeilla kanavilla ja jarvella olivat kuitenkin akuniita ja porukka oli hyva. valilla kuitenkin olen niin taynna tata huijaamista valehtelua lakipykalia paperisotaa kaikkea etta  perkele vaan voisi suomitytto sanoa.