Kirjoitan tasta sitten joskus jonkun selkean yhteenvedon. vielakin ajatukset aika sekaisin. Mita oikeastaan tapahtui ja mita kaikkia asioita sanottiin ja tehtiin. Nyt lyhyt sepustus.

Eilen kun tulin puoli yhdeksalta kotiin oli vastassa vihainen Rekha ja Vihainen Uncle. Kavin pitkan keskustelun Unclen kanssa monista asioista. Mina kuulemma valehtelen vanhemmille olen epakiitollinen en noudata kaskyja blaa blaa blaa.kaikenlaisia outoja syytoksia. Kysyin etta mita helvettia ja kysyin viela uudestaan etta mita helveyttia. kysyin terapiasta mita ei ole, lasten lyomisesta, raha-asioista kaikesta. lopulta oltiin puhuttu molemmat, mina ja uncle, itsemme hetkeksi loppuun.

Menin tyttojen makuusoppeen ja pussasin kaikki ja istuin pitkaan vaan juttelemassa niiden kanssa. pitempaan kuin koskaan aikaisemmin. En tieda miksi. Ehka ma aavistin etta lahto tulee aika pian. Menin alas huoneeseeni, lukitsin oven ja soitin siskolle.  Adrenaliinitason jyrkkaanousua seurasi viela jyrkempi lasku. Oli tosi paska olo. En tiennyt mita pitaisi tehda.jaada lahtea olisinko enaan koulussa turvassa olin yksin mulla ei ole ketaan intiassa kelta pyytaa apua. 

Sitten oveen koputettiin. Puhuttelun paikka. Mut istutettiin tuolille ja kauhukolmikko, Rekha, Uncle ja Rekhan isa istuviat tyopydan takana ja alkoivat saarnaamaan. Lahinna Rekha huusi naamapunaisen asioita. Uncle ja vanhus myotailivat. taas sanoivat kaikenlaisia asioita. mulla ei ole mitaan oikeutta kysya rahoista terapiasta valehtelusta mistaan yhtaan mitaan.

'Dom you understand you have no experience about mentally disabled children?' Ou yes, yes I understand. Sitahan ma niille olen kuukauden ajan yrittanyt sanoa. mutta he ovat vain sanoneet etta no problem, you don't have to do anything special with them. Mun alykkyysosamaara on kuulemma kovin alhainen ja ja.

Niin. Kuulemma neljan viikon aikana olen vain pahentanut lasten oloja. En ole tehnyt mitaan hyodyllista niiden kanssa. En antanut mitaan. Vain vienyt heidan aikaa ja haitannut heidan opiskelua. En ole saanut lapsiin mitaan yhteytta. Kaikki tyot mita olen lasten kanssa vakertanyt ovat olleet taysin turhia ja tyhmia. sillai. Kysyin etta jos he oikeasti ovat sita mielta, minkatakia eivat ole sanoneet minulle mitaan. Mikseivat ole kertoneet minulle kun olen kysynyt etta tamanko tyylisia askarteluprojekteja minun taytyy tehda, onko tama vaaranlaista tyota lapsille mita mita mita, mikseivat ole silloin kertoneet etta ei noin vaan nain. Tahankin tietysti oli vastaus. Kuukausi on kuulemma aina observating time for them. he ovat tarkkailleet tyotani ja nyt on kuukausi loppu ja mina voin lahtea vetamaan. kiitos nakemiin. Maanantaina minun ei tarvitse pitaa enaan tunteja. huutoa huutoa haukkumista. Mutta annoin inakin takisin. Viimeiseksi ennen huoneeseen menoa ja totaalista romahtamista huusin viel etta 'you are hindus, right? Seuraavassa elamassa te tulette olemaan jotain aivan hirveaa. Shame, shame on you.'

huoneeseen ovi lukkoon ja paniikki. Pois taalta akkia. He ovat nyt hyvin hyvin vihaisia. en halua uskalla jaada taloon enaan hetkeksikaan.Mutta kulkeeko riksat nain myohaan? soitto sikolle ja hysteriaa. kaikki stressi, paineet purkautuivat. Puhuessani tajusin etta sain ex-vapaaehtosilta yhden itavaltalaisen naisen numeron. Nainen asuu Mysoressa. soitin  henelle ja puhelimeen vastasi mies joka sanoi etta on liian myoha, soita huomenna uudestaan. Itkin ja sanoin etta olen manashantista. Eva ja Walter antoivat taman numeron. Voisitteko plaese please tulla hakemaan minut taalta pois. Kuultuaan sanan Manashanti mies herasi. Kysyi ositteen, kaski pitaa oven lukossa, kannykan paalla ja pakkaamaan tavarat. Aloin tunkea kamoja rinkkaan. Kaikki askartelutarvikkeet, lapsille ostamat kirjat, Suomesta tuodut lelut. Kaikki mahdollinen. Jos jattaisin huoneeseen mitaan, ne eivat lapsille paatyisi vaan menisivat suoraan Rekhan lapsille. Iso rinkka, reppu ratkeamispisteessa, kolme eri kassia josta pursusi saksia, rautalankaa, pensseleita. Kavin hakemassa keittiosta vetta ja sain sanottua yhdelle pojalle hyvastit. Sitten minut tultiin haatamaan. pois. 'yoy are leaving already? you are not allowed to leave. you have to saty here.'

Sanoin etta kaksi aikusita miesta on tulossa hakemaan minua. Ystavia. Jos he yiriitavat pitaa minut vakipakolla talossa, siinahan yrittavat.  Kukaan kauhukolmikosta ei koskenut minuun. yrittivat vain tukkia paasyn portaisiin. Tunkin kamoineni alas. Kengat jalkaan, ovesta ulos. Seurasivat perassani paperieden kanssa. sign these papers. En varman allekirjoita yhtaan mitaan. Astuessani portista ulos saapui kyytini. Autosta asteli ulos kaksi iso vihaista miesta. Toiinen lahti nyrkit pystyssa kohti unclea ja Rekhan isaa jotka edelleen seurasivat minua. Pyysin etta alkaa tehko mitaan haivytaan taalta vain akkia. Askartelukassin hihnat repesivat, helmirasia aukesi asvaltille. Tungin itseni ja kamani autoon ja lahdettiin ajamaan pois. Viela viimeikseksi naytin kansainvalista kasimerkkia Autossa kaikki loputkin patoutumat purkaantuivat. Miehet eivat oiekin osanneet jutella enka mitaan olisi pystynyt sanomaankaan. 'Do you smoke?' no but yes, I would want to have one cigarette ,please.

Itavaltalaisen naisen ja hanen miehensa koti oli iso ja valoisa. Nainen vaappui tervehtimaan minua ison vatsansa kanssa, joulukuun 12 laskettu aika. Minut istutetetiin sohvalle. Kylmaa vetta. Monta tuntia keskustelua. Sovittiin toiminta srategia. Tuttu lehtimies haluua kirjoittaa jutun Manashantista. Haastattelee minua ja Evaa ja Walteria. Juttu julkaistaan vasta kun ollaan pois Mysoren lahettyvilta, ehka kokonaan poissa Intiasta. Lisaksi kirjoitetaan yhdessa raportti Intian vammaisjarjestolle. Suihku ja nukkumaan kerrossankyyn, perheen 2-vuotiaan tyton huoneeseen joka oli taynna pehmoleluja ja satukirjoja.

Tanana ammulla kylvin valtavassa ammeessa, jarjestin kamani ja soin itavaltalaista aamiaista. Puhuin fsl:n co ordinatorin kanssa puhelimessa ja lahden tanaan Kundapuraan kirjoittamaan final reportin ja selittamaan oman versioni tapahtumista. Rekha oli jo ehtinyt sinne soittaa ja kerto omansa. Fsl lupasi minulle etta taman valikohtausken takia Manashantin kouluun ei enaan yhtaan vapaaehtoista laheteta. Mutta ovat he ennekin valehdelleet.

Sellaista. Vahan lammittaa mielta etta kauhukolmikon taytyy olla todella ihmeissaan miten olen saanut ystavia Intiassa, miten on mahdollista etta olen jotenkin verkoistoitunut vaikka he kuukauden ajan ovat minua niin pitaneet talutushihnassaan. Ja etta ystavat olivat viela intialaisia! Rekhan isa on tyoskennellyt samassa paikassa toisen kuskin kanssa ja luulenpa etta han on nyt aika huolissaan mita olen kertonut heille. mita tulen viela kertomaan ja miten se kaikki heihin vaikuttaa.

Fsl lupasi etsia minulle mahdollisimman pian uuden projektin. Mutta en tieda. En ihan heti pysty mitaan aloittamaan. Pakko tyhata paata ja miettia naita kuukauden aikana tapahtuneita asioita. Enka ole varma halunko mihinkaan enaan fsl'n kautta. Seuraavan viikon vietan Kundapurassa. Pienessa kylassa jossa olin ensimmaisen viikon reissustani ja jossa oli hvya olla. ensi viikonloppuna on get together ja paasen puhumaan muiden vapaaehtoisten kanssa. Sen jalkeen tytyy paattaa mita teen. Ennen mahdollisen uuden projektin alkua tulenb viela Mysoreen antamaan haastattelun ja hyvastelemaan en pari tuttua mita olen kuukauden aikana ehtinyt saada. Voivat muuten olla huolissaan kun tietavat minkalaisessa paikassa olin ja yhtakkia minua ei nay eika kuulu.

En tieda voiko fsl'n luottaa. Onneksi munulla on nyt tuo itavaltalainen ja hanen miehensa.