Lapset laskevat lyttyyn litatuilla muovipulloilla saan, ajan ja askelten siloittelemaa kalliota pitkin alas. Liukastelevat sitten lipokkaat jalassa takaisin. Ylos, alas, ylos, alas.Vanha puistovahti kuljeskelee verkkaisesti ympari puistoa ja tarkkailee ymparistoa. . Valilla puhaltaa pilliinsa ja heristaa pojille laiskasti bambukeppiaan.Lammin ja lempea iltapaiva. Viereisen puun kymmenet ellei sadat  valtavan kokoiset lepakot roikkuvat paa alaspain, raottavat valilla siipiaan ja kirkuvat jotain salaisuuksia toisilleen. Jotain mita mina en ymmarra.

Taas Intia pitelee hellasti sylissaan matkaajaa. Bull temple, Ganhesha, Shiva. Kuvia, suitsukkeita, rikottuja kookospahkinoita, pyhaa tulta ja siunausta. Temppeleiden viilea marmori ja kadulla auringon lammittama asvaltti kutittelevat jalkapohjia.

Vaikaa Banglalore on suurkaupunki, Intian it-alan mekka, iso, polyinen ja meluisa, loytyy sielta silti ihaniakin pienia yllatyksia. Mainosvalojen, surten ostoskeskusten, pukumiesten, kerjalaisten, roskien ja eri asteisesti ruksettuneiden turistien seasta loytyy kauniita temppelaita, pienia kirjapuoteja ja pari isoa puistoa. Mutta ennen kaikkea.. Yksittaisia ihania kohtaamisia ihmisten kanssa. Niinkuin se kadulla kirjoja myyva mies joka kertoi meille Oshosta (yksi viisas guru mies), jutteli Gahl Gibranin kirjoista ja selitti miksi kaikissa riksoissa liehui punakeltaiset, suuret liput(karnatakan osavaltion kansallispaiva). Myos ne kaikki puistossa tapaamamme ihmiset. Joku juhli syntymapaiviaan (17-vuotias poika ja iso joukko ystavia), rakastuneet nuoret pariskunnat (piiloutuneina puskiin tai penkilla ujosti kasikadessa istuen. Hello, your country?) ja isot suvut pienten lasten kanssa. Say hello to aunt. Hello!

Olen hyvin onnellinen etta tulin Banglaloreen tapaamaan koulustani poispotkittuja/ lahteneita vapaaehtoisia. Ovat kertoneet samoja asioita mita jo itsekkin olen kolmen viikon aikana huomannut: ylilaakitseminen, lyominen, oppilaiden alistaminen ja toisaalta oppilaiden kayttaman vakivallan toisia oppilaita kohtaan hyvaksyminen, teapian ja hoidon puute, rahan kiskonta, valehtelu, manipulointi. Lisaksi kertoivta paljon muita kauheuksia mita en tiennyt. Vaikka nyt toisaalta on vaikeampi olla koulussa, kun tietaa mita kaikkea paskaa kauniin ulkokuoren alle katkeytyy, niin toisaalta tunnen olevani etulyontiasemassa. Koulun ja perheen manipulointikeinot ovat minulle tuttuja ja he eivat niin helposti saa painettua minua alas. Eika he tieda etta mina tiedan kaikesta mita Ex-vapaaethoisten aikana on tapahtunut. He luulevat eta pidan yha koulua onnelana.

Vahan kuitenkin pelottaa. Koulun ja perheen viimeinen yhteenotto vapaaehtoisten kanssa oli aika hurja. Ei heilla mitaan syyta minulle mitaan ole tehda mutta ikava fiilis silti.Taas taytyy tunnustella omia tuntemuksia parin viikon ajan. Mun deadline paattaa mita aion tehda, jaanko enko jaa, kenelle kantelen, otanko yhteytta vanhemppin jne. on maannatai 16.11. Sita ennen olen ollut viikonlopun kundapurassa, vapaaehtoisten get together tapahtumassa. Puhun siella jarjeston ja nuorten kanssa mita pitaisi tehda. Hirvean saali sinaansa lahtea, kun nyt kaikki lasten kanssa vasta kunnolla alkaa sujumaan. Aikaisemmin kirjoitin etta kouluun tulee kaksi muuta vapaaehotista lisaa. Ilmeisesti niin ei nyt kuitenkaan ole. Exat olivat kertoneet jarjestolle kaiken kokemansa ja jarjesto sanoi heille etta ei niin sairaaseen paikkaan enaan ketaan laheta. Nyt punnitaan jarjeston rehtiys.

Nyt hotellille takaisin. Kaikki uudet ihmeelliset kirjat lapsille ja itselleni, vihdoin ja viimein ostetut jooga valineet, paidat, housut ja matto seka vapaaehtoisten vaen vangalla ostamat evaat bussimatkaa varten tuskin mahtuvat reppuun. Ihana viikonloppu. Sai puhua kunnolla jonkun kanssa. Muustakin kuin koulun ongelmista. Bussimatkaa Mysoreen odotan innolla. Ikkuna auki ja paa ulos ikkunasta, kuljettaman polttamat suitsukkeet, tuulilasissa kiikkuvat jumalten kuvat tuoreilla jasmininkukilla koristeltuna. Ehka uusia ystavia, busseissa niita yleensa taalla parhaiten saa. Kiva menna kotiin ja nahda lapset. Ehti tulla jo vahan ikava.