"How is Vinod?" Istutaan Hannan kanssa joogaopettajan kotona. Opettajan Aiti tarjoilee mausteista, lamminta juomaa  (parantaa flunssan) pienista metallikupeista. Mutusteen jo kolmatta keskia kun opettaja esittaa kysymyksen. "well...". Mistahan sita alottaisi. Kerroin eilisen tapahtumista. Kuinka lapsille oli luvattu ja hehkutettu elokuviinmenoa ja miten siina sitten yllattaen oli kaynyt: not Rekhamadam's  permission. Kerroin etta Vinod, 25-vuotias skitsofreenikko, oli ollut tosi pettynyt. Sanoin myos etta musta tuntuu etta han on aika masentunut. Ei tarpeeksi virikkeita yms. Kyselin miksi perhe valitsi nuorimmaiselleen juuri kyseisen koulun. Olivat kuulemma loytaneet paikan nettisivut ja vaikuttuneet. Viattomasti utelin etta minkalaista terapiaa Vinod koulussa saa. Kuulemma viitta erilaista. Just joo. Minun aikana Vinot ei ole saanut mitaan terapiaa. Ellei minun askartelutehtavia lasketa terapiaksi. En ehtinyt enempaa kyselemaan koska Uncle tuli huoneeseen. En kannadaa kauheasti ymmarra mutta sanaa depression kaytettiin opettajan ja unclen valisessa keskustelussa. Uncle ei nayttanyt tyytyvaiselta keskustelun sisaltoon. Oli aika area loppuajan.

Soluttautuminen on siis alkanut. Olen saanut kolmelle vanhemmalle ujutettua yhteystietoni. Sen lisaksi olen nyt omin korvin saanut kuulla perheenjasenten kertovan lapsensa saavan oikeasti jotain hoitoa paskalaitoksessa. mika ei pida paikkaansa. Yksi oppilas myos kertoi laakarin maaranneen vahintaan kaksi tuntia terapia-istuntoja koulunjohtajattaren kanssa. Eika poika ole saanut ainuttakaan. Lisaksi aina kunvanhempia on paikalla ja minut esitellaan "She's working here" lisaan etta juu, mutta vapaaehtoisena. Paivan suuri voitto oli kun sain yhden tyton aidille viattomasti lipsautettua etta koulussa on taita. Oli ihan yllattynyt ja caretakertytto katsoi minua vihaisena. Too bad.

Mausteisen aamutuokion aikana joogin kotona sain kutsun hanen ayervedeklinikalleen. Kiitin kutsusta ja sovittiin etta voisin tulla mahdoliisimman pian. Arvelin etta lauantaina voisi minulla olla hyvin aikaa. Se ei kuitenkaan kotovaelle kay, ehei. Kerroin rekhapaskalle etta huomenna olisin menossa. "yes, yes, no broblem, but first you have to ask permission from school management. You se, we have that kind of rule and regislation." School management tarkoittaa koulunjohtajatarta eli Rekhaa itseaan seka hanen isaansa. Eli heilta minun piatisi pyytaa lupaa...

Kun olin lahdossa saattaamaan Hannaa Shimonkaan suuntaavaan bussiin, koki toinen opettaja tarpeelliseksi viela tarkentaa asiaa. Kysyi etta ymmarranhan nyt varmasti etta ensiksi pitaa saada LUPA, ennen ei sa tavata ketaan koulun oppilaiden vanhemmista. Ihmettelin minkatakia minkaihmeen takia en saisi vanhempia tavata. Tuntuu aika tylylta kieltaytya. "No no no, it's not so. You can visit them but first the permission..." Hanna oli vieressa kuunteleamssa. Selitin etta meille eurooppalisille vapaus on tarkea juttu ja jos joku alkaa rajoittamaan elamaamme ja kertoa keta sa tavata ja keta ei, tuntuu se hirvean ahdistavalta. Hanna lisasi etta varsinkin kun on kysen aikuisesta ihmisesta jonka elamaa yritetaan maarailla. "No, no no, you don't need permission, but you just have to inform us. It's hurt as really much if you don't." huoh huoh huoh.

Hannaa ahdistaa mun puolesta. tuollainen maaraily, muut manipulointi jutut ja lasten kohtelu. Minulle taman paivaiset keskustelut kuitenkin antoivat voimaa. Nyt  ne ovat alkaneet suoraan maarailla mua. Maaryksia mina en aio noudattaa mutta onpahan taas jotain mista raportoida jarjestolle. Sinne klinikalle aion menna mutta odotan nyt vahan aikaa. Jatkan soluttautumista ja vakoilua. Yrittakoot ne jatkaa rajoitteiden laittamista.

stop ja jatkuu taas.