Minun houstfamilyyn kuuluu virallisesti neljä jäsentä.

 

1.       Dr. Rekha. Houstmama ja koulun rehtori ja perustaja. Näyttää kunnon mamalta sarin paljastamine  muhkeine muotoineen.  Koulun ja perheen pää jonka käskyjä kaikki tottelevat heti ja mukisematta (kaikki paisti Chinnkki, palaan siihen myöhemmin). Rekha on kovin kiireinen kouluun liittyvien järjestelyiden, yliopisto-opetuksen yms. kanssa.  Koko ajan puhelimessa tai huutamassa jollekkin.

 

2.       Dr. Rekhan aviomies. Kaikki kutsuu lempinimellä Uncle, oikeaa nimeä minulle ei ole edes kerrottu. Huolehtii perheen uskonnollisista asioista: puhdistaa jumalten kuvia, laittaa tuoreet kukat kotitemppelin Ganesha patsaalle, sytyttää suitsukkeet ja maalaa otsatäplät. Käy säännöllisesti temppelissä ja uskonnon lisäksi tykkää puhua autoista ja rahasta. Käy minun kanssa joogaamassa joka aamu.

 

3.       Varum, 12-vuotias Dudley. Periaatteessa mukava mutta hirveän hemmoteltu ja aika terroristi. Varum tarkoittaa kuuta. Opettaa minulle kannadankielisiä  törkeyksiä.

 

 

4.       Kuun lisäksi on vielä sade, Seshanka, 2,5-vuotias kikkarapäinen pikkupoika jolla on maailman pisimmät ripset ja ihana nauru. On lähes aina iloinen ja riehuu ja rellestää. Ehkä hemmotelluin ikinä tapaamani lapsi. Ei minkäänlaista kuria mutta kaiken antaa anteeksi niin suloiselle. Leikin paljon Chinkin kanssa. Kielimuuri ei haittaa junarataa rakentaessa tai autoilla leikkiessä. Ehdottomasti minun lempi perheenjäsen.

 

Virallisten perheenjäsenten lisäksi  talossa on 22 sisarusta. Ikähaarukka 6-26. Lapsien vanhemmat asuvat muualla kuin Mysoressa tai eivät vain halua/pysty pitämään lapsia kotonaan, joten lapset asuvat vuoden ympäri koulussa. Nukkuvat yöt luokkahuoneeseen levitettävällä siskonpedillä.

Sitten on vielä Sunnitha ja Bushpa, minun siskot. Bushpa on 17 ja Sunnitha 18. Molemmat asuvat lähes ympärivuotisesti koulussa, vierailevat vain silloin tällöin, harvoin, kotikylissään. Heidän työnkuvaan kuuluu melkein kaikki.: Huonokuntoisimmista huolehtiminen, vaatteiden ja lasten pyykkääminen, kurin pitäminen, lasten vahtiminen kun opettajia ei ole jne. Ihania tyttöjä. Puhuvat jonkun verran englantia. Pitävät minua nukkenaan, jolle pukea intialaisia vaatteita, liimata otsaan bindhjeä, opettaa bollywoodtanssia. Pussailevat, halailevat ja nipistelevät minun poskia. Sopii minulle, ei tule niin pahaa hellyysvajetta. Hellyysvaje ei kyllä varmaan muutenkaan pääse ihan mahdottomaksi. Sunnithan, Bhuspan ja Chinkin lisäksi siitä huolehtii 50 lasta.

 

Luettelemieni ihmisten lisäksi talossa asuu vielä kokki. 25-vuotias nuorimies jonka tekemät ruuat saa nenän vuotamaan ja huulet punaisiksi. Niin mausteista! Osaa jonkun verren englantia ja puhuu mielellaan englantia. Kuljettelee aina valilla minua skootterillaan nettikahvilaan ja kaupungille. Aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan täällä on myös siivooja. Nuorinainen joka ei osaa sanaakaan englantia ja alkaa tirskua aina kun yritän puhua. Tuntuu hirveän kiusalliselta kun hän siivoaa minun huonetta. kyykkii lattialla ja minä vain istun sängyllä ja pyöritän peukaloita.

Siinä oli minun perhe. Ensikuussa joukkoon liittyy kaksi vapaaehtoista, tyttöjä ilmeisestikin molemmat, toinen Itävallasta ja toinen Ranskasta. Se rauhoittaa mieltä, sillä yhdessä voidaan antaa lapsille paljon enemmän huomiota ja on paljon helpompi ohjata askartelua, maalaamista, kokkaamista…